Lisää lankaa?

Olen onnellinen, minulla on töitä. Monella muullakin on. Monen edestä. On mittaria, tavoitetta, painopistettä, strategiaa, tehtäviä, vastuita, raportointia ja velvoitteita. Tälläkin viikolla olen toiminut omien töideni lisäksi mm. ATK-tukihenkilönä ja matkapalvelusihteerinä. Itselleni. Koska se, joka tarvitsee, hoitaa. Ja sitten on ne työtkin, minkä takia aamuisin tulen töihin. Ja monesti tähän päälle omien vanhempien auttaminen, lasten harrastukset, omasta liikkumisesta ja kodista huolehtiminen ja ehkä, jos olen oikein onnellinen, niin jokin oma harrastus.

Kuuntelen tuttavieni kertomuksia, yllättävän moni voi huonosti. On sairaslomia, mutta moni sinnittelee selvästi ylikuormittuneena pitkiäkin aikoja. Elämänilo palaa heikentyneellä liekillä. Moni joutuu kokemaan huonoa palautetta ja käytöstä päivittäin. Ihmisiä ja heidän työtään ei läheskään aina arvosteta, jopa yllättävän harvoin. Tai on suuri huoli selviytymisestä vaikka tekisi hurjasti töitä kun itsestä riippumattomat voimat voivat vaarantaa työn tulokset (ruuantuotanto).

Moni ei ole onnellinen, heillä ei ole töitä. Ei sen yhdenkään edestä. On kuitenkin työnhakua, kursseja, lomakkeita, hakemuksia ja ramppaamista paikasta toiseen. Heilläkin on monesti lapsia, vanhempia ja oma koti hoidettavana.

Tekisin mielelläni lyhyempää työviikkoa JOS tietäisin, että näin voisin tarjota osan työstäni jollekin, jolla työtä ei ole. Harva haluaa olla työttömänä. Kuitenkaan aina työajan lyhentäminen ei tarkoita töiden vähenemistä tai siirtymistä jollekin toiselle vaan johtaa töiden ”parempaan” priorisointiin eli yhä enemmän jää tekemättä tai vain siirtyy eteenpäin tai joudutaan tekemään heikommalla laadulla. Ja huono omatunto vierailee yhä useammin. Sitten saapuu sairastaminen. Tulee lyhyitä poissaoloja, jotka voivat pikkuhiljaa pidentyä ja joskus lanka vain katkeaa. Se on yllättävän yleistä nykyään. Se voi tapahtua kenelle vain kun lankaa venytetään tarpeeksi. Seuraava henkilö ottaa omien töiden lisäksi tehtäviä hoitaakseen ja ketjureaktio on valmis. Se tulee kalliiksi kaikille.

Olisi hienoa, jos jokaisella olisi omia taitoja vastaavaa työtä sopivasti, jokaisen työtä arvostettaisiin ja siitä kiitettäisiin. Työtä jaettaisiin mahdollisimman monelle. Ei olisi pahitteeksi, jos joskus voisimme istahtaa työkaverin kanssa kahville ja kysyä, miten sinä voit?

Ihminen ei ole kone. Lankaa ei ole loputtomiin.

Huom. Minulla on hyvä työ ja ihania työkavereita eikä tämä ole mielenilmaus omaa työnantajaani tai työtäni kohtaan vaan ajatuksia nykypäivän työelämästä tai sen puuttumisesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *